Oikeus ihmisyyteen. Oikeus inhimillisyyteen. Oikeus ihmisen arvoiseen elämään. Ihmisen oikeus.

Tavi "teki"joskus laulun, jossa lauletaan:"Oman hautasi sait, vihdoinkin saat maata, mitään muuta et työstäsi vaatia saata. Pari vaaksaa kaivettu multaa ja santaa. Suurempaa osaa sulle ei tarvitse antaa." Muistaaksen kehtasi jopa väittää omakseen.

Loppujen lopuksi, oikeus omaan hautaankin on kyseenalainen. Sillä kuka hautaa sen viimeisen?

Ihminen on eläin, joka on matkan varrella oppinut ajattelemaan, mutta kuitenkin vain eläin toisten joukossa. Eläin joka kuoltuaan on osa suurta kiertokulkua. Kuoltuaan tulee syödyksi tai maatuu, antaa elinvoimaa kasveille, jotka joku syö, jonka joku syö, jotka kuolee ja maatuu. Aina vain uudelleen ja uudelleen. Mikään ei katoa vaan jatkaa ikuisesti kiertoaan.

Ihmisille tämä ei vain tunnu riittävän. On keksitty "henkilökohtainen ikuisuus". Juuri minulle. Ei välttämättä muille, mutta ainakin minulle. Mitä "ikuisuuden" arvoista ihmiskunta on saanut aikaiseksi? Vain sen, että ikuisessa kierrossa on suurempia populaatioita ja suppeampi lajivalikoima. Jos ihmistä kohtaisi sukupuutto, Ei sitä jäisi kaipaamaan kuin rodut, jotka ihminen on opettanut itsestään riippuvaiseksi.

Eksyikö aiheesta? No, ehkä hiukkasen, mutta käsittääkseni aihetta saa käsitellä mielensä mukaa.