"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."
Katkelma on
Emma Juslinin romaanista
Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).
Sanat ovat vain sanoja. Jotta ne muistaisi, kannattaa ne kirjoittaa ylös. Jos ne riittävän usein lukee, uskoo ne. Mutta mitä hyötyä on kirjoittaa ne lakanaan, kun yöksi kuitenkin sammutetaan valot?
![]](http://vuodatus.net/images/templates/red/top-right.png)
"Hyvää yötä", ai, mutta sitä ei lue missään.