Olin eilen niin väsynyt, että olisin voinut nukkua seisaaltaan. Päätä särki ja oksetti. Nukuin liki kymmenen tuntia. En muista, koska viimeksi olisin niin pitkät unoset vetäissyt. Herätessä päätäsärki edelleen ja tietysti selkää. Venyttelin rankani taipuvaiseksi, keitin pannullisen kahvia ja join sen ulkona auringon paisteessa kirjaa lueskellen ja nyt tuntuu jo melkein inhimilliseltä.

Olin suunnitellut kaikenlaista järkevää tälle päivälle, mutta taidan karsia ainakin puolet pois. Täytyy kerätä voimin loppuviikolle. Kaksi työpäivää jäljellä, eikä kummassakaan taida tunnit riittää.

Jussina olisi tiedossa syntimäpäiväkekkerit. Olin jo ajatellu, joskos ei kutsua tulisi, niin ei tarvitsisi mennä. Mutta ei noin ympäri pyöreää lukemaa voi väliin jättää. No, onneksi ne on  jo perjantaina, voi paeta jonnekin hiljaisuuteen, veden äärelle sen jälkeen.

Luen: Jilliane Hoffman, Cupido. Otin silmät kiinni kirjaston palautus kärrystä ja tämä on aivan kelvollista kesäluettavaa. Jos kohdalle osuu, saatan lukea jotain muutakin tuotantoa häneltä.

Soi: Type O Negative, Wolf Moon.