Taannoin Rakkaan ja minun vointia. Niin, Rakas voi, miten voi. En ole koskaan tainnut tosissani luetella hänen sairauksiaan.

  1. Diabetes. Sitä hän on sairastanut lapsesta asti. Siis pidempään kuin minä olen elänyt. Käsittääkseni tilastollisesti, hänen ei pitäisi enää omata kaikkia varpaitaan, ei nähdä kovinkaan paljoa ja hengenkin pitäisi roikkua huonoissa kantimissa. En oikeastaan edes halua laskea montako vuotta hän on tätä sairastanut.

  2. Sydänveritulpat. Niitä on ollut kaksi, viikon välein. Niiden välillä hän ehti olla kotona yhden yön. Silloin hän oli vielä työelämässä mukana ja sen johdosta pääsi kiireelliseen jonoon. Ohitus leikkauksesta on nyt seitsemän vuotta. Yhtä monta on tupakoinnin lopettamisesta, niin kuin vanha sanonta kuuluu:"Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin." Tässä kohden lääkäri ehdotti eläkkeelle siirtymistä ja Rakas oli myöntyväinen. Eli jos uutta leikkaus tarvetta ilmenee, joutuu hitaampaan jonoon.

  3. Pikku vaivoja matkan varrella. Korkea kolestroli, veritulppa jalassa, korkea verenpaine uusimpana. Ei tule muuta nyt mieleen. Jotain taatusti unohtui. Mikään ei parane, mihinkään ei välttämättä kuole, ainakaan vielä.

Kaikkeen salkullinen tai pari lääkkeitä. Kaikki menee niin sanotusti hyvin, jos kaikki pysyy tasapainossa. Mutta jos yksi heittää, nilkuttaa muut perässä jorpakkoon.

Kuinka sitten itse voin? Ei harmainta aavistustakaan. Astma on pysynyt aisoissa. Piippua olen tarvinnut harvoin ja jos tarvitsen, se tehoaa. Saikun jälkeen selkä ei ole vihoitellut. Se taannoinen "selän jäykistys tauti" jota reumaksi epäilin, jäi soutukaudella historiaan, eikä ole ainakaan vielä palannut ja nyt tiedän sen lähtevän rivakalla liikunnalla. Verenpaine on niin alhainen, että pitäisi pyörtyillä, mutten viitsi. Aneeminen olen edelleen. Joskus ajattelen, mutta onneksi se menee onneksi nopeasti ohi.

Ai, seksikö?? Mitä se on ?? Voiko sen lämmittää luonaaksi??