Täytyy oikein ihmetellä kuinka hyvällä hapella kaikki painaa töitä. Pomoa ei ole näkynyt tässä kuussa kuin yhtenä aamuna, eikä silloinkaan viitsinyt ottaa edes takkia päältä. Tänään oli kuulemma soitellut ja kysynyt, onko kukaan sairastellut. Niin meillähän on koko ajan, muutenkin naftisti mitoitetussa porukassa, neljän hengen vajaus. Vielä ei ole tullut sitä hetkeä, että olisi pomoa tai hänen armaastaan ikävä. Enkä oikein jaksa uskoa, että tuleekaan. Ainakaan tässä kuussa ja jos tulee ensikuussa, se on sitten myöhäistä ja sen ajan murhe. 

Minulla on takana jo aika monta omistajan vaihdosta ja koskaan aiemmin en ole ottanut tätä näin rennosti. Tämä varmaan kostautuu ja kovemman mukaan.