Illalla päätä särki nukkumaan mennessä ja tiesin, että yöstä tulee huono. Uni on sponttaani, ei mitään lucid juttua.

Olin mökillä ja katselin ikkunasta leijonaa, joka käveli pihalla. Seuranani oli entisiä joekkuelaisia epämääräinen, vaihteleva määrä. Yritin pysytellä rauhallisena, ettei muut hätäänny. Tunsin huolta valmennettavieni puolesta. Keksin heittää leijonalle ikkunasta kalan. Se oli suurehko ja leijona söi sen, muttei poistunut paikalta. Mökissä oli myös kissoja, joista yksi harmaaraitainen halusi koko ajan ulos. Joten otin sitä niskasta ja viskasin pihalle. Silloin huomasin kuistin oven olevan auki, mutten uskaltanut käydä sulkemassa sitä. Palasin ikkunaan, kun leijona nylki harmaata kissaa. Kun kissa oli nahaton väitin muille sen olevan se kala. Sitten leijona söi sen, eikä vieläkään poistunut paikalta. Minua oksetti ja päätin, etten päästäisi yhtään kissaa enään ulos. Menin oven rakoon ja pyysin leijonaa poistumaan paikalta. Leijona seisoi kuistin ovella ja sanoi olevansa vielä nälkäinen, mutta poistuvansa, jos saisi vielä jotain syötävää. Paniikki valtasi minut ja katselin pelaajia miettien, kuka saisi lähteä ja millä verukkeella saisin hänet ulos.

Onneksi päätös jäi tekemättä ja heräsin sopivasti.

Soi Elvenking ja White Willow