"Maailman kyliin mä väsyin,   ota syliin  

Sun kätes otsaani viilentää  

Sano jotain näin  katveessa sotain  

niin pääsen lähemmäksi elämää    

Naura vähän ja painaudu tähän, 

kun ihollamme on hämärää  

Oot niin avoin  sä miljoonin tavoin  

Mua kiskot lähemmäksi elämää    

Ota viini ja juo se on elämä mun  

Anna ruumiisi tuo niin mä rauhoitun  

Luodut emme me olleet toisillemme,  

me kaiken loimme, loimme elämää    

Ota viini ja juo se on elämä mun  

Anna ruumiisi tuo niin mä rauhoitun  

Pääsen sisään näin voimaani lisään   

näin liikun lähemmäksi elämää    

Kyynel valuu ja taas alkaa paluu   

on tämä kaikki hyvin tärkeää  

Vaivun uneen mun näät rauhoittuneen  

näin ollen lähempänä elämää"

Kun eilen sanoin Feddien muistoksi:"Ei mikään hyvä kestä ikuisesti", en tiennyt, että samana päivänä saamme muistaa toistakin edesmennyttä.

En kirjoita enempää. Huomiseen, ehkä.