En ole koskaan ollut pihtari parisuhteessa. Olen aina pyrkinyt tukemaan partnerin itsetuntoa. Yrittänyt pitää huolta molempien tyytyväisyydestä. Parisuhteemme on ollut pitkä ja kivinen. Joskus tuntuu, että aivan liian pitkä, mutta en vaihtaisi häntä nuorenpaan. Mitä minä sellaisella. Menisi monta vuotta opettaa se edes sisäsiistiksi:)

Seksi on aina ollut kantava voima välillämme, vaikka kaikki muu olisi suoraan helvetin esikartanoista. On aina voinut luottaa, että välillämme on huonoinakin aikoina jotain. Siitä saa voimia odottaa aurigon paistetta risukasaan.

Viimekesä oli outo. Luulia sen johtuvan helteestä. Ei kai voi sydänvikaista liikaa kiusata, jos lämpötila on 35astetta plussalla. Mutta jos vielä on helle, minä olen Jooseppi.

No, kyllä minä sen viimein tajusin. Hän syö joka päivä salkullisen lääkkeitä ja uusimmat on korkeaan verenpaineeseen. Ei nouse paine, ei.

Olen harkinnut jo rakastajan ottoa, mutta loppujen lopuksi pitäisi hankkia maksullinen, ettei kuvittele saavansa minusta mitää muuta. Minulla ei ole mitään aikomusta vahtaa Rakasta.

Voi puute ja kurjuus.

Helvetin piirit on edelleen kesken (sopii aiheeseen)

Soi Narnia ja Back From Hell (pysyy linjassa)