Menin jonoon jossa seisoin pitkä nuorimies viimeisenä. Hän katsoi syrjäsilmällä minua, koriaa , kattoa ja pälyili ties mitä. Minulle tuli mieleen Brimin Apinaolo Ahdinkosarja. Katsoin häntä silmiin ja sanoin:"Ei minulla ole mikään kiire."Selitin jotain muutakin ja hän yhähteli jotain vastaukseksi. Maksettuaan hän kääntyi kohti, sanoi:"Kiitos, kun puhuit." ja käveli pois.

Jos me kaikki yrittäisimme helpottaa toistemme oloa, olisiko täällä oikeasti helpompi olla?

Soi Korn Alive