Alkutalvesta ihmettelin, vaikuttaako pimeys todella näin paljon mielialaani. Talvet ovat aina toki olleet synkempää aikaa ja vaikka tiedostan olevani kausiluontoinen yksilö, tähän talveen on mahtunut ennakoitua enemmän synkkiä kausia. Vasta nyt valoisuuden myötä olen tajunnut (niin minulla on myös erittäin pitkät piuhat) syyn olevan ALKU. Aivoni tai piilotajuntani on koko talven työstänyt sitä. Mieleeni on muistunut niin paljon kaikkea sellaista, mitä ei sikäläisessä aikajanassa ole vielä tapahtunut. Päästäni on löytynyt niin paljon paskaa, että ihan ihmettelen, kuinka paljon voi unohtaa tai kuinka paljon voi kuvitella tapahtunutta tapahtumattomaksi. Tämä blogini info teksti:"Osan muistan, osan luulen muistavani, loput on kuvitelmaa, jonka olen kuvitellut niin hyvin , että jo uskon sen." on matkalla kääntynyt päälaelleen: "Osan muistan, osan luulen muistavani, loput on muistoja, joita en ole tiennyt tapahtuneen." En minä ALKUa hylkää, jatkan sitä kyllä, vaikka jo jonkin aikaa siinä on ollut jarrut päällä. No, ehkä joskus valoisampana vuodenaikana pääsen asiaankin, onhan ainakin pohjustettu kunnolla:)