On ollut aivan hirvittävä. En oikein keksi parempaakaan sanaa kuvaamaan sitä. Ensin jo heti maanantaina töissä oli kaikki tietoliikenneyhteydet kaput. Tai ne romahtivat n. klo 12, enkä ollut siinä vaiheessa saanut alkuakaan aikaiseksi. Yleensä pidän kello kahta takarajana, että pitää pistää vipinää sillä saralla, mutta kukaan ei ollut vaivautunut mainitsemaan kuulteni ongelmista, joten klo2 on aivan liian myöhäistä yrittää pelastaa juuri mitään puhelimitse. No, heitin kaiken "herran haltuun" ja duuppasin koko roskan eteenpäin ja toivoin parasta. Vasta tiistaina kahden pintaan se normalisoitui. Kaksi päivää meni ihan hunningolle, vaikka olisi pitänyt pohjustaa inventaariota. Niin ja sitten tietysti se inventaario. Toivottavasti siitä ei tule sanomista. Jotenkin se vain meni liiankin sujuvasti. En tiedä, mutta eikö kaikki helppo ja sujuva ole epäilyttävää? Torstaina (siinä kohtaa polvet sanoi itsensä irti) sitten paikattiin alkuviikkoa ja oikeastaa myös perjantai paikattiin torstaita ja lauantai perjantaita. Joten jos maanantai olisi maanantaina kohdallaan, se olisi hyvä, ellei päräti mainio juttu.

Huomenna olisi syntymäpäivät. Väänsin jo kakun noin suunilleen puoleen väliin. Huomenna on hyvä jatkaa siitä. Juhlakalulle en ostanut lahjaa. Pää on jotenkin niin tyhjä, ettei tullut mitään järjellistä ajatusta mieleen. Toivottavasti se ei aiheuta pahaa mieltä. Kai sitä kuitenkin odottaa, vaikka väittää, ettei mitään halua. Olen huono tälläisissä.