Pikainen jään käyttö varmaankin esti turvotuksen pahenemisen ja kävelin liki normaalisti tämän päivän. Varpaaseen sattui vain jos se taipui ylöspäin. Kyykistyessä, portaissa tai vastaavassa. Joten se kestää huomisenkin vaikka on pidennetty päivä.

Olen aina joskus ihmetellyt äitejä, jotka kysyvät joka hyllyn kohdalla lapseltaan:"Syötkö tätä? Syötkö varmasti?" Siis joka ainoan hyllyn kohdalla käydään aina vain pitempi ja pitempi neuvottelu asiasta. Olen ihmetellyt, mihinköhän tuo johtaa. Tänään sen näi. Poika käveli tiskille:"Tota!" "Juu, otetaan sitä. Poika söi sen viimeksi niin reippaasti." Lihahyytelöä pakettiin. "Tänään tehdään jotain nopeaa ja helppoa." "Maksapihvejä?" "Ei!" "Kiusausta?" "Ei!!" "Täällä on arinalohta, otetaan sitä." "EI!!!" Poika osoittaa raakaa lohta:"Tota!" "Kun täällä olisi tätä valmistakin." "Eiiii!!!!!! TOTA!" Yritin selittää pojalle kalan olevan aivan samaa kalaa vain valmiiksi tehtyä. Poika mulkaisi niin vihaisesti että, onneksi ei tullut vastaa pimeällä kujalla, olisin pelästynyt ja käveli pois. "Ei me otetakkaan mitään tästä." Perhe söi päivälliseksi varmaankin hyytelövoileipiä.