Eilen onnistuin herättämään huomiota. Saunan jälkeen istahdin takan eteen rasvaamaan sääriäni. Huomasin Rakkaan irroittavan katseensa jääkiekosta.Siis JÄÄKIEKOSTA. Eihän se toki ollut Suomipeli, mutta kuitenkin. Olin kuin en huomaisikaan ja rasvasin itseni kiireestä kantapäähän vähän silleen, esitellen. Sitten otin rasvatuubin, "sipsutin", Rakkaan luo ja pyysin häntä rasvaamaan selkäni. Ja kuinka ollakkan, hetkenpäästä erätauko tuli mitä mainioinpaan aikaan.

Tänään eksyimme paikalliselle tanssilavalle. Se ei ole kaukana. Aivan kävelymatkan päässä. Sellainen pieni, loppujen lopuksi aivan mukiin menevä paikka. Noin, jos pitää humpasta ja sallaisesta ja Rakas pitää. Me emme tanssi kuin tangoa ja jos sille pääle satumme, voimme tanssia minkä musiikin tahansa tahdissa tangoa. Nykyään vain todella harvoin. Tanssimme siis muutaman, otimme muutaman ja lopuksi kävelimme kotiin.

Kotimatkan Rakas marssi sellaista vauhtia, etten meinannut perässä pysyä. Valitti välillä kipua, minä luulin, että jalan. Mutta kotiin tullessa se olikin rintakipua. No, ambula paikalle ja mies piuhoihin. Sinne meni, toivottavasti tulee takaisin.

Jatkoa 1.49

Rakas soitti. Jää tarkkailuun yön yli.