Kuvia puutarhasta.

  

Ensimmäiset päiväliljat ovat viimein avautuneet.

  

Karpaattienkello, sen luulin jo lopullisesti kadonneen, mutta se olikin vain vahtanut paikkaa. Näemmä siis lisää itseään siemenistä.

  

Minä tiedän, etten tiedä tämän kukan nimeä. Olen saanut sen Lelleltä ja se elää keskieuroopassa yhtä yleisenä rikkaruohona, kuin täällä voikukka. Ei haittaa minua, pidän siitä silti.

  

Tuliunikko on kyvetty siemenestä. Viimekesänä oli vain oranssia, mutta nyt löytyy muitakin värejä.

  

Ritarinkannus aloittelee kukintaansa.

  

Akileijat ovat voineet huonosti tänä kesänä. Ensin vihreä mato yritti syödä niiden lehdet (ja osin onnistui) sitten kaikki nuput kuivuivat, mutta nyt viimein edes yksi yksilö jaksaa avata kukkansa. Varsi on vain 30cm korkea, mutta onhan edes hengissä.

  

Ruusut kokivat kovia niin talvella kuin keväälläkin. Onneksi jaksavat edes muutaman kukkasen ilokseni kasvattaa.

Soi Blind Guardian, Sadly sings destiny