Sumealta tämän

  
Kiva kun muistetaan, vaikkei itse muista edes avata konettaan. Nyt oli pakko vähän maksaa laskuja. Paino sanalla vähän. Nyt ei paljoon pysty.

Nyt on meneillään vihdoin ja viimein kesäloman ensimmäinen viikko. Tekemistä on ollut niin paljon, ettei töissä olisi kerennyt ollakaan.

Rakkaan pikkuveli (tästä eteenpäin Pikkuveli, minulla ei omaa sellaista ole) pääsi kotiin. On apea, mutta yllättävän selkeän ja toiminta kykyisen oloinen. Sai lääkkeet (kertoi nimetkin, mutten muista) kertoilee pikkuhiljaa, kunhan vauhtiin pääsee kaikenlaista, aivan kysymättä. Se on mielestäni hyvä. Olen yrittänyt olla läsnä, muuhun en kykene. Huomenna on hautajaiset. Ei pyytänyt, mutta menen mukaan. En ilkeä häntä yksin päästää. Rakas ei alkuunsa ollut tulossa, mutten tiedä miten on nyt. Olen yrittänyt selittää hänelle, että vaikkei hän vainajasta pitänyt (ja nyt vielä vähemmän) Pikkuveljen suru pitää ottaa vakavasti ja vainajaa vähättelemällä, hän samalla vähättelee surua.

Kävin Vaaria katsoessa hautuumaalla kastelemassa kukat ja tarkistin vuosiluvut. Ei ole kymentä vuotta ole tullut täyteen edellisestä Pikkuveljeäkin koskettavasta itsemurhasta. Suunnileen puolessa välissä yksi hoitovirhe kuolema. Ei tästä saa kaunista tarinaa, vaikka olisi kuinka vitun positiivinen.