Onneksi vapaapäivä, ei tarvinnut heti herättyän rientää pihalle ja sai venyttää hieman olematonta yöuntaan. En käynyt pihalla tarkistamassa (pilvetkin ehkä olisivat sen estäneet) oliko täysikuu, mutta pakko sen on ainakin liki olla. Ei yö muuten noin outo olisi. Lukaisin Robert Ludlumin Tristanin Petos nimisen tiiliskiven loppuun ja melkein kaivoin jo seuraavan kirjan esiin, mutta loikoilin punkassa aamuun. En kelloa vilkuillut, sen verran itsehillintä on kehittynyt. Kellon tuijotus kun vie ne vähäisetkin unen mahdollisuudet. Yritin jopa harrastaa Lusid-uni juttua, mutta en saanut sitä toimimaan.