Huomenissa taidan laskea ne takaisin veteen. Nuottaus oli epäonnistunut. Olivat jo lauantaina rikkoneet nuotan, eivätkä saaneet korjatuksi sitä täksi päiväksi. Olisin siis voinut viedä verkot järveen jo tänään, mutta mistäs tuon tiesi. Kylällä kulkee juttuja aivan hirmuisista kala määristä, mitä ovat saaneet. Semmoiset 30-40 kuhaa kahdessa verkossa ja suurin toistakymmentä kiloa tai ahvenia niin, että puhdasta filettä 25kg. Taidan jättää jutut omaan arvoonsa. Mitä minä sellaisella määrällä tekisinkään. Tuskin jaksaisin edes perata, fileoinnista puhumattakaan. Niin ja torikauppiaaksi en ryhdy. En ainakaan kalakauppiaaksi. Eilen vinkui henki taas niin, että kahdesti kävin piipulla, enkä oleillut raa'an lohen liki. Tarkistin roskiksetkin.  En ymmärrä mille vttlle reagoin. Mistäköhän löytäis lekurin, jonka kautta pääsis altistustesteihin. Kun "tämän ikäisen ihmisen pitäisi jo kokemuksen kautta tietää, mille reagoi." Ja vitut. Ja niin kuin tarkimmat lukijani ovat huomanneet, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina, voinen kertoa, en nukkunut viimeyönäkään. En edes viskin voimalla. Tänään on ollut parempi päivä, ei ahdista keuhkoja, eikä henkitorvi arista. Ja se perkeleen täysykuu on jo vähenevä.

Yksi positiivinen uutinen: luettava ei ihan heti lopu. Lainasin muutaman tuhat sivua, onhan öisin edes jotain tekemistä. Nyt kesken Tad Williams: Varjojen marssi 1, Lauluja kuusta ja tähdistä. Kakkososa on myös lainassa.