Lukevani Diana Gabaldonin Muukalaista sananen siitä. Kirjan parisataa ensimmäistä sivua oli aivan kelvollista pohjustusta pitkälle tarinalle, mutta jostain syystä kirjailija tahtoi päähenkilön pakolla naimisiin ja tietenkin myös täyttämään aviollisia velvollisuuksia. Hoh, hoijaa. Olen huono jättämään jo alotettuja kirjoja kesken ja kun vaihtoehtona oli katon syykuvioiden laskeminen, niin kyllähän tämän luki, mutta ei jättänyt sormiin minkäänlaista kutinaa seuraavan osan käsiin saamiseksi. Sen siitä saa, kun eksyy kirjastossa  väärille hyllyille. Tämä löytyi luokittelemattomien joukosta, jos se olisi ollut vaaleanpunaisella merkittyjen seassa, en olisi koskenut tikullakaan.