En nukkunut paljoakaan. Ei tätä kai taas voi täydenkuun piikkiin heittää, mutta yhtä kaikki, en nukkunut.

Koska eilen luin Johanne Hildebrandt: Valhallan tarinoita, Trilogian viimeisen osan, Saaga loppuun. Josta muuten pidin, mutta olen aina pitänyt vanhoista pakanajumaluuksista ja jumalattarista. Niin siis viimeyönä, jouduin ryöstöretkelle Misun huoneeseen ja käsiini tarttui Hanna Marjut Marttila: Filmi poikki! Ensi-ilta tänään torstaina. Se on takaumia täynnä. Hitaasti käynnistyvä, lyhyt tarina. Oikeastaan aika mukava, loppujaen lopuksi. Täytyisi oikeastaan kysyä Misulta, hänen mielipidettään, hän kun kuitenkin on aavistuksen paremmin kohderyhmään kuuluva.