Minä olen kuvitellut, ettei minulla niitä edes ole, mutta kuinka ollakkaan, huomasin niitä muutaman.

Alunalkaen opettelin joulunviettoa silloin kun esikoinen syntyi. Jotenkin se siinä kohden tuntui hyvältä. Kinkku oli ja on edelleen tälläiselle sikaruokafanille ehdoton. Sitä paitsi ei muina vuodenaikoina sikaa niin edukkaasti ja suurina lohkoina edes helpolla saa. Kaikki muu joulu pöperö on ollut aina valmiina ostettua. Vähän prossakkaa, savukalaa, jotain rosollin oloista. Lapsukaiseni vaativat maksalaatikkoa, minä vaan en ymmärrä tuota teurastus jätteistä tehtyä koiranruokaa. No, en minä ymmärrä lanttulaatikkoakaan, vaikka muuten lantun ystävä olenkin. Kai ne olisi pitänyt sisäistää jo lapsena. Suklaata, pähkinöitä ja rusinoita, mutta niitä syön ympäri vuoden muutenkin.

Tapaninpäivään on tullut oma traditionsa uusien perunoiden ja kanttarellikastikkeen muodossa.

Joululaulu traditio sai alkunsa, kun Rikardo halusi välttämättä käydä rippikoulun. Siihen kun liittyi pakollisia etukäteis kirkossa käyntejä, joista osa sijoittui joulun aikaan ja minä satuin olemaan kuskina, kun oli "kauneimpien joululaulujen" aika. Sain ovella vihollisen sanoituksia käteen ja oivalsin osaavani suurimman osan sävelmistä sekä sen kuinka hyvä kirkossa on laulaa. Tänä jouluna taisin käydä viidennen kerran, mutta yksin. Taisi Rikardolta mennä uskovaisuus buumi jo ohi.