Heräsin päänsärkyyn. Oikeastaan sana "päänsärky" on vähättelyä sille olotilalle. Töistä kotiuduttuani, kysäisin rakkaalta, olisiko asunnossa voinut olla häkää edellisenä yönä. Rakas veti herneen nenäänsä. Vertasi kysymystä kysymyksiin, oletko laittanut ruokaan arsenikkia tai meinaatko tappaa minut. Sanoi lopettavansa kämpän lämmityksen ja ruuan laiton. Mä poltin hihat perusteellisesti. On se perkele, kun ei voi edes kysyä. Misu pakeni paikalta ensimmäisen poikkipuolisen sanan aikaan ja Rikardo heitti muutaman sarkastisen kommentin, eikä ole näyttäytynyt sen jälkeen. Misu palautui aamuyöstä.

Enpä muista, koska viimeksi olen hermostunut noin totaalisesti. Vanhastaan muistan, että siitä tulee kylmä. Linnoittauduin Rikardon huoneeseen. En jaksanut lukea, mutta "katselin" pari elokuvaa ja palelin. Joskus kahden jälkeen kömmin omaan sänkyyn. En viitsinyt jäädä Rikardon punkkaan, jos poika olisi vaikka palautunut yön aikana. Tänä aamuna pää oli jos mahdollista vielä kipeämpi, mutta raahauduin töihin, jossa vasta tajusin silmien vuotamisesta, että olen kuumeessa. Vittu, mikä idiootti. Ei tuon vertaa huomaa 38,5 aamulämpö. Jess!