Aamukahvia siemaillessani katselin dokkaria Galàpagossaarilta. Se oli kolmiosaisen sarjan viimeinen osa ja siitä harvinainen sarja, että olen nähnyt kaikki osat. Tuollaista katselisi enemmänkin. Varsinkin kun ulkona on järjetön tuuli ja sisällä suloinen takkatuli.

Perjantaina olin kantanut kotiin halpaa sikaa selkä vääränä. En nyt sentään puolikasta, mutta kuitenkin. Lauantaina puolestaan kannoin kotiin lohta. Sanomattakin selvää, että halpaa sellaista ja myös ilmaista sikaa. Sellaisesta nyt ei voi kieltäytyä. Joten aamukahvi numero kakkosen jälkeen, johon sain mahdutettua mukaan lapsukaiseni ja laskiaispullat, aloin kettämään perinteikästä hernekeittoa. Keiton valmistumiseen varasin mielessäni neljä tuntia tekoaikaa, jonka aikana voi toimeliaasti käsitellä kaikki keittoon sopimattomat raaka-aineet pakastus kuntoon ja pestä pyykkikori ja sängynaluset tyhjiksi.

Minä teen ruokaa aika harvoin. Jokapäiväisen ruuan tekemisestä saan rupia istumalihaksiin. Mutta silloin kun teen, silloin tapahtuu ja mieluummin viisi asiaa yhtäaikaa. Tänään sentään maltoin toppuutella itseäni, enkä leiponut siinä sivussa. Oikeastaan siksi, kun mitään muutakaan ei mennyt tänään uuniin ja olen tehnyt "ei uunin lämmitystä yhden asian tähden" päätöksen.

Nyt on vatsa pullollaan rokkaa ja sauna lämpiämässä. Olen "aavistuksen" omituinen, mutta mielestäni loma ei voi enää paremmin alkaa? Huomasin jopa laulavani keittiössä. Muuten rokasta tuli niin hyvää, että Rakas sanoi."Jos tästä vielä paranee, on jo piloilla." On tietenkin mahdollista, että hän yrittää aivopestä minua tekemään ruokaa useammin;D

Ai niin, kuulin keittiöön Pieni Talo Preerialla tunnarin. Mieleeni tuli juttu, jos toinenkin Laurasta. Joten kun kirjaan sen tähän ylös, saatan joskus muistaa kirjoittaakin ne.