yltiöpäinen optimismi. En ymmärrä, mistä se salaa kimppuunu hyökkäsi. Mutta olen aivan varma ja vannoutunut tulevan pomoni yhteistyö kyvystä. Se on kumma, en ymmärrä, mutta näin se vain on.

Tänään työmaalla yritin miettiä hyviä ja pahoja puolia.

Ainakin yksi suuri plussa on: Se ei ole savolainen. Minullakin on jotain mahdollisuuksia ymmärtää, mitä se puhuu. Ei, ei älkää käsittäkö väärin, ei minulla varsinaisesti ole mitään savolaisia vastaan, noin periaatteessa, mutta viimeaikoina on vaan tullut nautittua lääkärin suosituksen ylittävä määrä savolaisuutta.

Ja sitten se oppi-isä, jolta opin, ettei hän, tai kukaan muukaan, ole vihani arvoinen. No, se nyt on jo niin vanha juttu, ettei Metusalemkaan sitä enään muista ja hyvähän se yhteinen oppi-isä on juuri tämän ymmärtämisen kannalta.

Ja hän on historialtaa ketjuuntunut tähän ketjuun ja on tämän konsernin kasvatti, sen täytyy pohjimmiltaan olla hyvä asia.

Ja ennen kaikkea, tämä ei ole hänen ensimmäinen kauppansa, vaan kaikkein rivoimmat ylilyönnit on koettu jo jossain muualla. Niitä yrittäjyyden ensi askelilla horjahtelevia on nähty jo tarpeeksi ja niistä saa näppylöitä.

Mitäs sitten vielä. En usko, että häntä häitritsee, vaikka joutuukin katsomaan minua ylöspäin. Kahdella edellisellä on ollut vaikeusia sen kanssa. Täytynee alkuunsa varoa, ettei mene aivan viereen. Kauempaa näytää pienemmältä;D

Lunta on tullut ja lunta on kolattu:)