Tälläinen ilmestyi nurmikolleni. Ei meinannut sille nimeä löytää, kun jotenkin ajatteli sen kehrääjäksi. Valkeita kehrääjiä kun Suomesta jokunen löytyy, mutta kellään ei ollut oransseja jalkoja. Saanko siis esitellä.

Humalaperhonen, Hepialus humuli.

Se pyöriskeli oudosti ja huomasin muurhaisten kiusaavan sitä. Poimin sen voikukan lehdelle ja hätistin murkut pois. Aivan välttämättä poika halusi kiivetä lehteä pitkin kädelleni.

Nyt ainakin tiedän, miltä tuntuu pieni ja hento ote.