Sienestimme tänään korkeintaa tunnin verran ja huomasin, kuinka huonossa kunnossa Rakas on. Umpimetsä, sammalikko ja vastamäki oli liikaa. Enkä todellakaan juoksuttanut häntä, olen minä sentään jotain jo oppinut. Hän katsoi kelloa ja sanoi:"Nyt täytyy jo lähteä kotiin." Vähän ihmettelin, mutta ajattelin:"Joskos taas jotain urheilun tynkää töllöstä." Kun Hän viimein pääsi autolle asti ja kampeutui ratin taakse, hän istui ainakin viisi minuuttia huohottamassa, ennen kuin starttasi auton. Minä viheltelin ja kaivoin salmiakkia kassista, muutenkin mukamas puuhailin jotain. Tiesin kyllä, ettei tällä kertaa ollut kyse sokerista, mutta kun Rakas rattiin pääsee, hän ei sitä luovuta kelleen.

Mukavaa kun metsään on noussut jo hieman laajempi lajikirjo. Olen aina tykännyt sekalaisista sienistä. Nyt löysin muunmuassa aika paljon villakarvarouskuja. Sitä ei yleensä arvosteta yhtä korkealle kuin tavallista karvarouskua, mutta mielestäni on aivan yhtä hyvä. Vähän jäi harmittamaan, kun en älynnyt ottaa sellaisesta kuvaa. Nyt ne on perattuna ja pilkottuna jääkaapissa. No, jos seuraavan kerran.