olen viime aikoina sanoja käyttänyt. Kuva ja sana tai pari selitykseksi. No, kuva kertookin paljon enemmän, väitetään.

Joulukuu on ollut todella rasittava. Aatonaattoiltana kun istahdin alas ajattelin, etten nouse ennen lauantaita. No, onneksi sentään kävin pilkillä ja muutenkin raitista ilmaa haistelemassa. Joulusta en ole kovin koskaan perustanut, mutta vaapaat kelpaa hyvin. Nyt niitä osui ruhtinaalliset kolme kappaletta. (Joskus on jäänyt yhteen). Vannoituneena sianystävänä toki kinkun paistan ja jokunen lahja jaetaan, mutta jahka lapset lentää kotoa saatan lopettaa tuonkin vähän. Kinkun voin paistaa ihan mihin vuodenaikaan tahansa. Lauantaiaamuna jalat olivat kipeät kuin yhtään vapaata ei olisi ollutkaan. Ja kas kummaa, kaikki olivat syöneet jääkaappinsa typötyhjiksi, vaikka olivat viikkotolkulla sitä täyttäneet. Jos sunnuntaille olisi osunut työvuoro, olisin vakavasti harkinnut lintsaamista. Tai, no valehtelen, olisin sinne kuitenkin raahautunut ja vittu vielä hymyillyt kaupan päälle. Tänään ei ole yhtään sen parempi päivä tai ranteet on siedettävässä kunnossa. Olenkin syönyt Latonidia ainakin viikon ja nukkunut elukankarvat ranteissa varmaan marraskuun alusta lähtien. Minä jopa kudoin uuden ja olen suunnitellut uutta polvityynyä. Täytyy olla tosi kipee, että tollainen edes juolahtaa mieleen.

Tarttisko tähän kuvan??? Mikähän ois aiheeseen sopivaa???

Muistolehto, meneekö jo liian synkäksi?