Tai lähdin minä kai aamulla töihin, mutta puolenpäivän aikaa tuli outo olo, joka parissa tunnissa muodostui horkaksi. Kotiin rämmittyäni tärisin niin että hampaat kolisi suussa. Yritin soittaa työterveyteen, muttei kukaan viitsi tehdä töitä näinä risoina viikoina. Soitin päivystykseen, joka on naapuri kaupungissa. Jonotin 47 min ja olin aivan varma, että hän käskee minun tulla paikan päälle. Onneksi ei sentään. Täkäläisessä arvauskeskuksessa on sentään vielä hoitsu kirjoittamassa sairaustodistuksia, vaikkei lääkäri olekaan paikalla. Harkitsin kyllä vakavasti, kumman teen mieluummin, rämmin sinne vai otan potkut. Niin, tänään olisi tietenkin ollut työpäivä. Onneksi huominen on vapaa. Maanantaista ei sitten vielä tiedä mitään. Nyt on jo parempi olo, selkä on kipeä ja sääret kivikovat. Taisi se horkka saada jonkin kramoin aikaiseksi.

Ilma on tänää kuulaan kirkas pakkassää. Tämän otin ikkunan läpi.