Olin eilen Lellen kera hiihtämässä. Keli oli hyvin luistava ja alamäet menivät oikein sutjakkaasti. Varsinkin sellaiset, missä oli latu. Latu kun vie eteenpäin kuin junan kiskot. Sittenpä vastaan tuli mäki ilman latua ja Lelle laski edellä ja katosi mutkan taa. Mitään ei kuulunut ja laskin perään. Mutkan takana makasi tietenkin Lelle pituallaan ja sain juuri ja juuri väistettyä. Käännyin ympäri ja huusin perässä tulijalle, ettei latu ole vapaa. Rouva henkilö tuli varovaiseen ja ohitti Lellen mallikkaasti. Lelle kertoi kaatuneensa suoraan selälleen ja kysyttäessä kokeili takaraivoaan ja totesi: "Joo, osui. Ei taideta hiihtää enempää." Siitä kohden pääsi kääntymään oikopolulle, jota pitkin ei ollut kuin puolisen kilometriä autolle. Lelle hiihti aivan mallikkaasti autolle ja sanoi:"Vähän huono olo. Mä en oikein muista mitään." Lupasin ajaa Lellen autoa. Pakkasin sukset ja Lellen autoon.

Juttelimme vähän niitä näitä, Lelle aavistuksen vaisusti, mutta yht'äkkiä tokaisee ilosesti."Hei, mä tiedän kuka mä oon." Pikkusen pelästyin. Rupesin kysymään kysymyksiä, joihin ei voi vastata."Joo." Lelle ei tiennyt päivää, ei vuotta, ei mistä tullaan, ei miks pää on kipee, ei mitään. Ei edes, onko miehensä Paul tällä vai kotona. No, kiikutin Lellen tietenkin suoraan terveyskeskuksen ensiapuun, jossa ei ollut ollenkaan jonoa, vaan pääsimme samantien hoitsun luo, joka ohjasi meidet huoneeseen ja antoi jäitä. No, onneksi Lelle sitten pikkuhiljaa tokeni ja tiedosti liki kaiken muun kuin kuluvan päivän. Lekuri teki testinsä ja totesi, ettei tässä tainnut olla muuta kuin aivotärähdys ja passitti Lellen kotiin särkylääkkeiden ja ohjeiden kera. Lelle ei suostunut tulla luokseni yöksi, joten lupauduin soittelemaan hänelle pitkin yötä ja kysymään: "mikä päivä on?" ja "mikä on kultasi kengän numero?"

Tänään emme sitten, jostain kumman syystä, menneet hiihtämään. Ja Lelle voi aivan hyvin. On ilonen, ettei mennyt vaikka jalka poikki. Sitä olis joutunu potemaan viikokausia. Pää nyt helisi valmiiksi valmiiksi sen verran, että huomenna on varmaan jo kaikki ennellaan.