Viime aikoina en ole oikein tiennyt, millaisia kirjoja haluaisin lukea. Olen päätynyt lainaamaan kirjastosta uuttus hyllyn kolme paksuinta kirjaa. Olen tietenkin napannut siitä myös sellaisten kirjailijoiden kirjat, joista olen joskus tykännyt. Mutta jos uuttuus hyllystä ei ole sopivia löytynyt, olen siirtynyt samalla periaatteella palautus hyllyyn. Siellä valitettavasti on kirjat jo lajiteltu kategorioittain ja eksyn aina lilalla merkittyjen kirjojen kohdalle.

Nyt luen tiiliskiveä: Jodi Picoult; Yhdeksäntoista minuuttia. Tätä ei ollut luokiteltu ollenkaan ja vain sen verran sitä tutkin etukäteen, ettei sen ollut minkään trilogian seitsemäs osa.

Kirja on yllättävän hyvä, vaikken koskaan ole välittänyt oikeussalidramatiikasta, joka kaiken muun keskellä, ei onneksi ole liian hallitseva. Ei liiallista mässäilyä ja kuitenkin yritys ymmärtää, kuinka samanlaisia me olemmekaan ja kuinka vähästä kaikki on loppujen lopuksi kiinni. Tai no, minulla on vielä vajaa sata sivua lukematta, joten saatan vielä pettyäkin. En voisi kuitenkaan suositella tätä kenellekkään jolle aihe, kouluammuskelu, on liian läheinen.