pitkästä aikaa (aikalailla vuoden tasan vuoden verran) joululauluja. Tällä kertaa naapuri kaupungin konserttisalissa. Tämäkin oli lähetystyön järjestämä, joten laulut eivät olleet yhtään sen iloisempia kuin kirkoissa lauletuissa tilaisuuksissa. Mutta väliäkös tuolla. Lauluissahan on kauniit sävelkulut, joita on oikein antoisa kiekua. Sormia välillä nipisteli, kun happi menasi loppua. Minullahan ei ole minkäänlaista laulutekniikkaa. Äänessä vain kovuutta ja korkeutta. Pitäisi vain jakaa naapureille korvatulppia. Eikös se isokirjakin sano, etrtä naapurille pitää olle kiltti? Tällä kertaa olin parvella eturivissä. Pyrin aina siihe, ettei suoraan edessäni ole ketään, mutta ihan aina se ei onnistu.

Lelle on taas Suomessa ja sovimme, että ensi sunnuntaina seuraavaan laulutilaisuuteen kärräämme hänen jalattoman sukulais rouvan mukaan, jollei mummo pane hirmusti hanttiin. Eihän noista vanhoista koskaan tiedä.

Talvi saa ja joskus minäkin.