En oikein tiedä oliko se oikeastaa hyväksi, että Äitini sairaus sai viimein diaknoosin.

Hän on kotisairaanhoidon piirissä, eikä saa terveyskeskuksesta enää edes aikaa, saati palvelua ja jos Kotisairaanhoidon lääkäri on kesälomalla, odotetaan loman loppua.

Kotipalvelu on tällävälin kahdesti soittanut ambulanssin huonon kunnon ja huimauksen tähden. Äiti on viety Malminsairaalaan, jossa ei diaknoosin takia tiedetä/uskalleta tehdä mitään. Ensimmäisellä kerralla sentään nesteyttivät ja kunto koheni huomattavasti. Toisella kerralla makuutivat aamupäivästä ilta yhdeksään ja antoivat lähtiessä huikan vettä. Sanoi kotiin tullessaan porojuustokeiton olevan pahaa, mutta on niin nälkä, että syö mieluusti. Äidin puheeseen täytyy nyt todella keskittyä, jotta siitä saa mitään selvää, joten hän ei voinut sairaalassa pyytää ruokaa.

Perjantaina sitten joku lääkäri oli ilmoittamatta käynyt Äidin luona ja mitannut muunmuassa verenpaineen. "Ei tälläisellä paineella kukaan pystyssä pysy. Vähennetään verenpainelääkkeitä." Hän löysi myös makuuhaavoja. Äiti ei ole uskaltanut nousta sängystä yksin ja vaikka hänellä käy 11 kertaa viikossa ammattilainen kotona. Se ei riitä jos ei muulloin uskalla liikkua.

Vaikka nälkää nääntyminen on diaknoosissa mainittu mahdollinen kuolinsyy, tuntuu uskomattomalta, että hän nääntyy liian alhaisen verenpaineen takia.