Tuotteen tarjoushinnalla saaminen edellyttää tarjoustuotteen ostamista (PISTE)

Miksi aikoinaan lopetin (vähesin, niin luulin) blogiin kirjoittelua?

Kuvittelin, että tietokoneelta "säästävillä" ajalla voisin jotenkin paikata rapistuvaa parisuhdettamme.

Oi, joi!

Kirjoittaminen selkiyttää ajattelua. Taaksepäin selatessani huomaan, että olen yllättävänkin estottomasti suoltanut tekstiä jos jonkinmoista. Parisuhteesta. Seksistä. Elämästä. Joo-joo puutarhanhoidosta ja ruuan(vähäisestä)laitosta.

No, seksitä täytyy kertoa...

Sanoin Rakkaalle taannoin, ehkä talvella." En ole enään tahtonut ajatella koko asiaa, ettet tuntisi ahdistusta tahi riittämättömyyttä. Mutta jos vain mieleesi juolahtaa, käy kiinni. Pidän edelleen kaikesta mitä teet minulle ja mielelläni teen sen kaiken sinulle."

Homma toimii. Kesän mittaan Rakas on "käynyt kiinni" jopa useamman kerran viikossa. Ja saa tehdä ihan mitä haluaa. Ei mitään väliä vaikka varsinaista yhdyntää ei suoritettaisi. Molemmat voivat käsillään (tai jollain vastaavalla) tehdä vaikka mitä.

Ikääntyvän miehen kanssa kannattaa käydä läpi variaatiovaihtoehtoja, mistä sen tietää, mikä auttaa asiassa ja sikä ei..

Oi, joi!

Siinä se seisoo.

Ja jos on seisonut vuodesta 1887, miksei seisoisi edelleen?

Joku oli kuukkeloinut minut lauseella:"Mitä voi tehdä nahistuneista porkkanoista"

Ensin tulee mieleen, ettei mitään, mutta porkkanoiden elvytystä voi kokeilla. Pestään porkkanat ja laitetaan runsaaseen puhtaaseen, kylmään veteen, viileään paikkaan. Ja kappas vaan huomenna porkkanat eivät ole enää nahistuneita. Tämä toimii ainakin myös parsa- ja kukkakaalilla.

Mikään ei estä kokeilemasta muitakin vihanneksia/juureksia, varsinkin jos vaihtoehtona on kaatopaikalle kippaus.

Porkkana ja toinenkin.

Vakaista aikomuksista huolimatta jakokirjaa ei olla vieläkään saatu aikaiseksi. Asioiden hoitoa hieman hankaloittaa perikunnan osakkaisen asuminen eri paikkakunnilla. Jokaikisestä toimenpiteestä kun pitää olla kaikkien valtakirjat. Suurenpi ongelma kuitenkin on valtakirjoen ja muiden papereiden omituinen katoaminen. Viimeisimpänä OP tiedusteluun:"Kuinka asia etenee?"  Ei mitenkään, ei ole valtakirjaa. Lupasi soitella jos löytyy. Papereita vietäessä kaikki oli kunnossa ja asian piti hoitua "kädenkäänteessä". Ilman tätä tiedustelua olisi paperit saaneet ihan rauhassa olla "pöydällä" vielä toisenkin kuukauden. Kyse on kuitenkin vain simppelistä rahansiirrosta paikasta A paikkaan B. Vielä hirveämpi show oli osakkeiden myynti.  Kolme "liituraitasijoitusneuvojaa" puhua pajattaa suut ja silmät täyteen sellasta soopaa, että itsekin melkein uskoo ja heikompi luonne olisi ollut menemättä uudelleen. Arvopaperikeskus sentään osasi asiansa ja oikein lankoja pitkin kuului, kuinka leukaluu putosi pöydälle: "Ai, Kaivokadun konttorissa... Yleensä ne  tuolla maalla ei osaa..."

Jotenkin olin kuvitellut, että tässä kohtaa vuotta olisi tälläiset jutut jo takanapäin. Ehkä sitten jouluna tahi uuten vuotena tai oikeesti, onhan tässä loppuelämä aikaa.

Jätin viimetalvisen linnunlaulupuuna toimineen karahkan kesäksi pihaan pystyyn. Kylvin sen juurelle päivänsineä ja kuvittelin sielunisilmin karahkan täyttyvän sinisistä kukkasista. Kesän ensimmäinen raekuuro piiskasi köynöksestä kaikki lehdet. suuntelma B krassi toteutettiin.

Päivänsinikin elää, mutta täyttääkseen karahkan sinisin kukin, ei pakkasia saa tulla ennen uuttavuotta.

Rakas nimesi tämän kotikotiloksi.

Tammikuun loppuun saimme äidin asunnon tyhjäksi ja avaimet luovutettua. Viimeinen matka sillon toi tunteen, ettei Helsinkiin tarvitse mennä enää ikinä. Siinä erehdyin.

Äiti lähti viimein helmikuun alkupuolella viimeiselle matkalleen. Hautajaiset oli pienet ja koruttomat. Vain me sisarukset perheineen. Yhdeksän henkeä, ei pappia, ei vahtimestaria, ei haudankaivajaa. Vain uurna, pieni monttu mummon haudalla, me ja pitkä, kapea polku yli metrisessä hangessa. Kaikki ihme kyllä käyttäytyivät asiallisesti.

Siskot ovat sen jälkee riidelleet kerran puhelimitse. Puheväli eivät ole sen koomin palanneet. Minä olen toiminut sähköisenä välikätenä.

Kuvittelin perunkirjoitusten olevan vihon viimeinen viimeinen matka, mutta ei. Vielä allekirjotus tilaisuus ja sen jälkeen perinnön jako, jota en tahtoisi ajatella ollenkaan.

Äidillä kun oli se mökki. Mökki, jota ei kukaan halua. Mökki, jolla kukaan ei tee mitään. Mökki, joka luhistuu oman poinonsa alla. Mökki, jonka tontin vuokrasopimus loppuu, kun 30-luvulla syntynyneen maanomistajan aika jättää. Mökki, jolla olen luvannut pitää vpk.n harjoitukset. Mökki, josta luopuminen murtaa sydämmeni.

Eli vielä muutama viimeinen matka edessä.

En muista koska viimeksi nukuin täydet yöunet. Viime viikoinen täysikuu sekoitti pakan lopullisesti. En torkkunu enää kuin tunnin pätkiä, pari kolme yössä. Jouluna kuvittelin lepäävänä, olihan siinä sentään kolme vapaapäivää. No, en minä joulunakaan juuri nukkunut.

Eilinen työpäivä oli painajaismainen. Näyttelijänlahjat joutuivat koville ja asiakkaat varmaan luulivat, että minulla kaamea krapula. Yritin soittaa työterveyteen, mutta olivat lomalla (niin kuin aina kun soitan sinne). Terkalta sain ajan klo 17.

Kaikkia töitä en saanut tehtyä. Liki lavallinen jäi purkamatta ja paperipuoli koskematta.

Lekuri oli yli kaksi tuntia myöhässä, mutta oli asiallisen oloinen, vaikka luetellessani unettomuudesta johtuvia fyysisiä oireita, hän sanoi painon tunnetta rinnassa närästykseksi, heittelevää pulssia normaaliksi verenpaineeksi ja surisevista ja vinkuvista korvista hän löysi tulehduksen :)

Eli kaksi reseptiä toinen korviin ja nukahtamiseen. Yleensä en yhden asian takia lääkäriin vaivaudukkaan.

Eli siis nukuin viimeyönä mahtavat 7,5h ja tänään tein myös eilisestä rästiin jääneet työt.

En ole koskaan oikein tykännyt lääkkeistä, mutta jos nukkuis vaikka viikon hyvin, niin sitten voi heittää tabut mäelle.

Niin heitin, nuin vaan. Koko päivän töissä nostan laatikkoa laatikon perään, niin ei tuollainen pikku-ukko missään tunnu.

Ei uskontokunnalla ole mitään väliä. Hän on eva.lut. minä uskontokunnaton pakana. Vanha vaiva. Kaivaa juovuspäissään verta nenästään.keinolla millä hyvänsä.

Ja sisko etsii raivolleen kohdetta. Mieluummin lekuri kuin me muut sisarukset. Väittää Lääkärin tappaneen Äidin liialla morfiinilla. Avaus on tehty, mutta tuloksiin voi mennä puolikin vuotta. Nyt toivottavasti saadaan hautauslupa.

ja morfiinista, toivon, että sitä on ollut tarpeeksi.